Suomalaisia muinaismyyttejä

Jokaisella kansalla on omia myyttejä historiassaan. Suomi ei ole tästä poikkeus, vaan meillä on oma rikas historiallinen mytologia, jota on inspiroinut erityisesti luonto. Kerromme tässä artikkelissa Suomen muinaismyyteistä. Nykyään myytit inspiroivat edelleen maailmanlaajuisesti monia ihmisiä elokuvista aina naamiaisiin, joihin voi ostaa tarvikkeita esimerkiksi naamiaiset-sivustolta. Muinasmytologia vaikuttaa vahvasti vieläkin suomalaisessa kulttuurissa, niin klassisessa kuin rock-tyylin musiikissa.

Maailman synty

Maailman synty on tärkeä myytti jokaisessa mytologiassa. Suomessa se oli tärkeä osa esimerkiksi muinaisissa runoissa. Suomessa on erilaisia näkemyksiä maailman syntyä koskevaa myyttiä koskien. Itämeren rannikolla asuvilla suomalaisilla oli näkemys, että maailma oli syntynyt linnun munasta ja osassa tämä nähtiin yhtenä tapahtumana osana valtavaa universaalista sykliä. Se minkälainen tämä maailman synnyttänyt lintu oli, vaihtelee myös, sillä joskus se kuvataan sotkana, kuikkana, kokkona pääskysenä tai jopa ”yölintuna” eli lepakkona, joten tarinan versiot eroavat toisistaan melkoisesti. Lintu etsii paikkaa, johon munia munansa ja lopulta se muni munansa ja synnytti maailman, jossa munan kuoren yläosa muodostaa taivaankannen ja alaosa maan. Joissakin versioissa muna munitaan Väinämöisen polvelle, joten lintu ei suinkaan synnytä koko maailmankaikkeutta vaan vain maapallon.

Oluen erikoinen syntymyytti

Oluella oli ja on edelleen osa suomalaisessa kulttuurissa ja sitä on pantu Suomessa jo tuhansia vuosia. Muinaisuudessa sillä oli virkaa jopa uskonnolliselta kannalta, sillä sitä juotiin myös pyhissä pakanallisissa toimituksissa. Oluen myyttinen syntytarina kertoo, että jumalolento nimeltä Osmotar loi ensimmäisen oluen hieromalla käsiään, minkä johdosta syntyi eri eläimiä. Osmotar lähetti eläimiä noutamaan tarpeita oluen panemista varten. Eläimet tekivät työtä käskettyä ja noutivat muun muassa käpyjä, mettä ja heinää. Olut ei kuitenkaan alkanut käydä näillä aineksilla ennen kuin yksi eläimistä toi kuolaa, jota se sai tappelevien eläinten suusta ja sen avulla olut alkoi käymään.

Emuut eli kantavanhemmat

Suomalaisissa muinaismyyteissä oli myös mielenkiintoinen myytti liittyen eläin- ja kasvilajien kantavanhempiin. Tämä myytti oli osana etenkin itäsuomalaisten mytologiassa. Emuulla tarkoitetaan eräällä tavalla ”emoa”, joka on synnyttänyt kasvi- tai eläinlajin ja sen jälkeen toimii eräänlaisena suojelusolentona sille olemalla vastuussa lajin elinvoimasta ja toiminnasta. Metsästäjät saattoivat esimerkiksi vedota lajin Emuun eli kantavanhempaan mennessään metsälle toivoen hyvää onnea. Tällöin ne saattoivat esimerkiksi vedota Lausiin eli hirvien ja porojen Emuun. Erilaisia Emuja oli valtava määrä mutta niitä on vaikea määritellä, sillä osa Emuu-olennoista suojeli useita lajeja samanaikaisesti tai ne tulkittiin eri tavalla. Esimerkiksi susilla uskottiin olevan kaksi Emua, Äimätär ja Lovetar josta kerromme lisää.

Lovetar – Pohjolan emäntä

Pohjolan emännällä oli monta nimeä, kuten Pohjan akka, Lovetar ja Louhetar ja se olikin tärkeä olento suomalaisessa mytologiassa, joka on suurimmalle osalle tuttu Gallen-Kallelan ikonisesta maalauksesta, Sammon puolustuksesta. Lovetar oli paha matriarkka, joka oli ilkeä, harvahampainen ja muutenkin yleisesti vastenmielinen. Hänen valtakuntansa oli kylmä ja paha maa kaukana pohjoisessa ja Pohjolan emäntä aiheutti monenlaista pahaa, kuten pakkasta ja sairauksia ympäri maailmaa monesti luomalla nämä itse. Hän oli myös susien Emuu, sillä sudet on liki aina mielletty pahoiksi eri kulttuurien mytologioissa. Joissain versioissa Lovettarella oli myös puoliso Pohjolan isäntä, mutta tämä mytologinen hahmo on harvoin mainittu. Lovetar on Väinämöisen arkkivihollinen ja tämä kulminoituu etenkin osana Sammon ryöstöä.