Suomalainen arkkitehtuuri

 

Suomea voi pitää arkkitehtuurin kultamaana, sillä Suomesta löytyy runsaasti kansainvälisesti tunnettujen arkkitehtien, jopa neroiksi nimettyjen Carl Ludwig Engelin, Alvar Aallon, Eliel Saarisen sekä Eero Saarisen suunnittelemia rakennuksia. Maassamme on myös seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joilla jokaisella on oma erityinen historiansa.

Rakentaminen Suomessa on perinteisesti ollut puurakentamista, sillä Suomen kallioperä ei tarjoa helposti työstettäviä kivilajeja. Suomalainen perinteinen talomalli onkin ollut hirsitalo nurkkasalvostekniikalla. Keskiajalla Suomessa oli vain kuusi kaupunkia: Turku, Viipuri, Porvoo, Ulvila, Rauma ja Naantali. Vaikka Turku oli näistä kehittynein, oli sekin altis puutalokaupunkeja vaivaavalle ongelmalle: puutalot saattoivat palaa nopeasti. Myös tästä syystä ennen 1800-lukua rakennetut talot ovat kaikkialla harvinaisia ja 1800-luvun taloistakin useimmat on Suomessa purettu. Kansanomaisen rakentamisen historiaan ei siis juurikaan voi Suomessa tutustua, lukuun ottamatta muutamia ulkomuseoita, joita ovat esimerkiksi Seurasaaren museo Helsingissä sekä Pielisen museo Lieksassa.

Nykyään suomalainen asuinrakennusten suunnittelu panostaa kestävään kehitykseen sekä energiansäästöön. Koska Suomi on kylmä maa, täytyy talojen pitää lämpöä hyvin. Suomalaisissa taloissa on, kuten tavallista, yksi ulko-ovi, mutta sen jälkeen sisälle tultaessa heti toinen, ns. väliovi, joka toimii myös äänieristyksenä. Suomi on Espanjan jälkeen Euroopan kerrostalovaltaisin maa: noin 43 % Suomen kaikista asunnoista sijaitsee kerrostaloissa.

Suomalaisen arkkitehtuurin historia ulottuu keskiajalle saakka. Alkuun suomalainen rakentaminen sai vaikutteita Ruotsista ja Venäjältä, mutta 1880-luvun alusta saakka saatiin vaikutteita kauempaakin, kun Suomeen palkattiin arkkitehteja Euroopasta ja arkkitehti ammattina vakiintui.

Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki vuonna 1812. Saksalaissyntyinen Carl Ludvig Engel palkattiin suunnittelemaan kokonainen kaupunki; hän sai suunnitella Helsingin keskustan. Engelin panosta suomalaiseen arkkitehtuuriin ei voikaan korostaa liikaa, Helsingin keskusta on nykyään Pohjois-Euroopan suurin yhtenäinen jugendalue. Yhtenä Engelin päätöistä pidetään Valtioneuvoston linnaa. Engel suunnitteli myös muun Suomen rakennuksia ja asemakaavoja.

Erityisesti suomalainen piirre arkkitehtuurissa on jugendiin kuulunut kansallisromanttinen tyylisuuntaus. Sen aikakausi oli Suomessa kuitenkin lyhyt, mutta tuotti merkittäviä rakennuksia, kuten Eliel Saarisen Kansallismuseon sekä Suomen ensimmäisen menestyksekkään naisarkkitehdin, Wivi Lönnin suunnitteleman Tampereen paloaseman. Kansallisromanttisessa arkkitehtuurissa suosittiin kotimaisia kivilajeja kuten graniittia ja vuolukiveä ja koristeluun käytettiin suomalaisia luontoaiheita, kuten eri kasvien köynnöksiä tai metsän eläimiä.

Suomalainen arkkitehtuuri on kuitenkin kansainvälisesti tunnetuin modernismistaan. Suomen kansainvälisesti kuuluisimpana arkkitehtina voidaan pitää Alvar Aaltoa. Häntä pidetään myös yhtenä modernin arkkitehtuurin merkittävimmistä hahmoista. Alvar Aalto toi funktionalismin Suomeen yhdessä arkkitehti Erik Bryggmanin kanssa. Aalto suunnitteli lukuisia rakennuksia, joista tunnetuin on Finlandia-talo Helsingissä. Hän suunnitteli myös sekä julkisia että asuinrakennuksia mm. Yhdysvaltoihin, Sveitsiin ja Saksaan. Toinen 1950-luvulla suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun noususta maailmanmaineeseen vastannut arkkitehti on Eero Saarinen, jonka tunnetuimpia teoksia ovat Gateway Arch Yhdysvaltain St.Louisissa sekä New Yorkin J.F.Kennedyn kansainvälisellä lentokentällä sijaitseva TWA-terminaali.